Kehollis-dialektinen kiintymys­suhde­terapia vie kohti parempaa

Terapian aikana korostetaan kehollisten ja kognitiivisten häiriötilojen tunnistamista, vakauttamista ja hoidollista kohtaamista myötätuntoisesti. Terapia yhdistää psykoedukatiivisen, traumaterapeuttisen ja kehollisen lähestymistavan kokonaisuudeksi, jossa asiakas saa syvällisen ymmärryksen kiintymyssuhteen vaurioiden vaikutuksista omiin elämänvalintoihinsa. Terapia auttaa löytämään työkaluja tunnesäätelyjärjestelmän korjaamiseen, häpeän tunnistamiseen, resilienssin vahvistamiseen ja autonomisen hermoston rauhoittamiseen. Terapiasuhteessa kognitiivisella ja fyysisellä tasolla rakentuva transferenssi (tunnesiirtyvyys) mahdollistaa lapsuuden traumaattisten eroahdistuksen ja arvottomuuden tunnekokemusten turvallisen käsittelemisen.

Terapiassa keskitytään erityisesti turvattomassa kiintymyssuhteessa syntyneiden tunteiden ja niitä suojaavien uskomusten ymmärtämiseen ja säätelyyn. Lisäksi terapia edistää lapsuudessa rakentuneiden epävakaiden minätilojen (alemmuus ja ylemmyys) integroimista, jotta asiakas voi rakentaa tasapainoisemman psykofyysissosiaalisen kuvan itsestään. Terapiaprosessin tavoitteena on arvioida lapsuudessa rakentuneen valtakertomuksen merkitystä ihmissuhteissa ja lisätä uusien valintojen vaihtoehtoja. Lisäksi terapia rohkaisee vastuun ottamista tunnetilojen ja vireystilan säätelystä sekä luovuuden resurssien vahvistamista. Terapian aikana asiakas oppii ymmärtämään omien valintojensa vaikutuksen psyykkisfyysiseen hyvinvointiin ja löytää erilaisia tapoja ylläpitää kehomielen tasapainoa.

Kehollis-dialektinen kiintymyssuhdeterapia tarkoittaa valtakertomuksesta luopumisen prosessia. Valtakertomus on se kertomus tai uskomusjärjestelmä, joka muodostuu lapsuuden kokemusten pohjalta ja vaikuttaa vahvasti siihen, miten näemme maailman, itsemme ja ihmissuhteemme. Kehityksellinen trauma vääristää valtakertomustamme ja estää meitä elämästä täyttä potentiaaliamme.

Kehollis-dialektinen kiintymyssuhdeterapia tarjoaa turvallisen tilan tutkia ja haastaa näitä valtakertomustem uskomuksia. Terapian aikana keskitymme ymmärtämään, miten lapsuuden kokemukset ja kiintymyssuhteet ovat vaikuttaneet valtakertomuksen rakentumiseen ja itsetuntemukseen. Terapia auttaa luomaan uusia näkökulmia, löytämään voimavaroja ja vahvistamaan luottamusta itseemme ja elämään.

Luopuminen valtakertomuksesta ei tarkoita menneen kieltämistä tai unohtamista, vaan kyse on laajemman tietoisuuden ja ymmärryksen rakentamisesta. Terapiaprosessin avulla voimme oppia näkemään valtakertomuksen vaikutukset nykyhetkessä ja luomaan uusia, terveempiä valintoja. Tämä voi sisältää esimerkiksi itselääkitsemisen lopettamisen, itsekriittisten ajatusten kyseenalaistamisen, omien tarpeiden kuuntelemisen ja itselle myötätuntoisen asenteen vahvistamisen.

Kehollis-dialektinen kiintymyssuhdeterapia tarjoaa oleellisia työkaluja valtakertomuksen muuttamiseen ja uusien tarinoiden rakentamiseen. Se auttaa meitä näkemään, että emme ole vankina menneisyyden kokemuksissa, vaan meillä on mahdollisuus luoda uudenlainen elämä.

Aikuisena kiintymyssuhdevaurio voi aktivoitua eroon ja hylkäämiseen liittyvissä tilanteissa, aiheuttaen ahdistusta ja kompleksisia pelon ja surun tunteita. Lapsuudessa tarvittu kanssasäätely on voinut olla puutteellista tai ylisuojelevaa, jolloin terveiden tunteiden kokeminen on jäänyt vajaaksi. Kanssasäätelemättömät kiihtymyksen tilat ovat ylläpitäneet stressitasoja ja vaikuttaneet kehitykseemme. Kasvattajien vaillinaiset peilaukset ja vahvistukset häpeän ja syyllisyyden tunteille ovat aiheuttaneet traumakatkoksia ja jättäneet meidät hätääntyneiksi.

Kiintymyssuhdevaurio ohjaa meitä tulkitsemaan maailmaa eroahdistuksen ja uhkaorientaation kautta, mikä voi johtaa epävakaisiin ihmissuhteisiin ja työympäristöihin. Turvattoman kiintymyssuhteen puute voi vaikeuttaa rajojen asettamista ja itsemme hyväksymistä. Krooninen häpeä voi ilmetä erilaisina oireina ja käyttäytymismalleina ja saa tuntemaan meidät itsemme pahoiksi ja viallisiksi.

Kiintymyssuhdevaurio voi johtaa myös addiktioihin ja odotuksiin toisen ihmisen muuttumisesta tai täydellisen rakkauden utopiasta. Odottaminen voi aiheuttaa pettymyksiä ja katkeruutta, ja saada meidät uskomaan, että olemme kelpaamattomia. Haasteiden käsittelemiseksi tarvitaan terapeuttista työskentelyä, jonka ytimessä on turvallinen kohtaaminen ja kehollinen peilaaminen. Kehollis-dialektinen kiintymyssuhdeterapia tarjoaa mahdollisuuden oppia tunnistamaan lapsuudessa tukahdutettuja tunteita ja käsittelemään niitä myötätuntoisessa ja kehollisuutta syvästi ymmärtävässä yhteydessä toiseen ihmiseen.

Limbisen järjestelmän osuus lapsuuden kiintymyssuhdevauriossa on merkittävä. Limbinen järjestelmä liittyy vahvasti tunteiden säätelyyn ja se toimii yhteistyössä orbitofrontaalisen aivojen osan kanssa. Limbinen järjestelmä koostuu erityisesti amygdalasta (mantelitumake), hippokampuksesta ja aivorungosta.

Amygdala on tärkeä osa limbistä järjestelmää ja se vastaa tunnetilojen tiedostamisesta ja reagoinnista. Se tunnistaa ja arvioi mahdollisia uhkia ympäristössä ja aktivoi tarvittaessa taistele tai pakene -stressivasteen. Kiintymyssuhdevaurio vaikuttaa amygdalan toimintaan, mikä saattaa lisätä reagointia stressaaviin ärsykkeisiin ja vaikeuttaa tunteiden säätelyä.

Hippokampus puolestaan liittyy muistojen muodostumiseen ja tietoisuuteen itsestämme ajassa ja tilassa. Se auttaa meitä säilyttämään ja palauttamaan mielikuvia menneistä tapahtumista ja tilanteista. Kiintymyssuhdevaurio voi vaikuttaa hippokampuksen kehitykseen ja toimintaan, mikä voi vaikeuttaa tietoisten muistojen muodostumista ja prosessointia.

Aivorunko puolestaan säätelee autonomisia toimintoja, kuten sydämen sykettä, hengitystä ja ruoansulatusta. Se on myös mukana valppauden ja hereilläolon säätelyssä. Kiintymyssuhdevaurio voi vaikuttaa aivorungon toimintaan ja siten autonomisen hermoston sääntelyyn, mikä voi ilmetä esimerkiksi vireystilahaasteina, unihäiriöinä tai ruoansulatusongelmina.

Limbisen järjestelmän haavoittuvuus lapsuuden kiintymyssuhteen vaurioissa voi selittää monia oireita ja vaikeuksia, joita ihmiset kokevat aikuisena. Esimerkiksi vaikeudet tunnistaa ja säädellä omia tunteita johtuvat osittain limbisen järjestelmän häiriöistä. Lisäksi amygdalan yliaktiivisuus voi aiheuttaa jatkuvaa pelon tai ahdistuksen kokemusta, kun taas hippokampuksen heikentynyt toiminta voi vaikeuttaa menneiden tapahtumien käsittelemistä ja traumojen työstämistä.

Ymmärtämällä limbisen järjestelmän roolia lapsuuden kiintymyssuhdevauriossa, voimme paremmin tunnistaa ja käsitellä näitä haasteita terapiassa. Tärkeää on löytää tasapaino tietoisuuden ja sääntelyn välille, jotta voimme kehittää terveitä tunteiden säätelytaitoja ja rakentaa vahvoja ja turvallisia kiintymyssuhteita.

Turvaton-välttelevä – "Helppo lapsi"

Kasvattaja ilmentää vähäistä tunteiden näyttämistä ja käyttäytyy enimmäkseen vetäytyvästi, epäröiden ja vastustaen, kun lapsi tarvitsee kanssasäätelyä. Kasvattaja kokee vuorovaikutuksen lapsen kanssa vaivalloiseksi ja torjuvaksi, minkä seurauksena hän hylkää lapsen yritykset saada läheisyyttä sanallisesti ja sanattomasti. Jokainen hylkäys horjuttaa lapsen turvallisuutta ja luottamusta. Kasvattaja ei säätele lapsen ympäristön aiheuttamia stressitiloja eikä reagoi tarpeeksi paniikin, surun, pelon ja raivon tunteisiin, jotka torjuminen aiheuttaa ja vahvistaa. Kasvattaja ei osoita myöskään riittävästi empatiaa ja välttelee esimerkiksi katsekontaktin ja yhteisen rytmin luomista.

Lopulta taaperovaiheessa lapsi ei osoita terveitä kiinnostuksen merkkejä kasvattajaa kohtaan eikä välttämättä innostu pitämään häneen turvallista yhteyttä. Kasvattajan läsnäolon ja poissaolon aiheuttamat reaktiot eivät enää herätä terveitä eroahdistuksen tai ilon tunteita lapsessa. Lapsi kuitenkin kokee raivoa ero- ja paluuhetkissä, mutta ei voi ilmaista tätä tunnetta turvallisesti kanssasäätelemättömän kasvattajan kanssa. Lapsesta tulee "helppo" temperamentiltaan, mikä virheellisesti kuvaa lapsen välttelevää tapaa ilmaista tunteitaan ja liian aikuismaista sopeutumista uusiin tilanteisiin ja jatkuvaa mukautumista kasvattajien tarpeisiin. Vireystila on lähinnä parasympaattisessa alivireystilassa.

Turvaton-torjuva – "Vaikea lapsi”

Kasvattaja ylireagoi jatkuvasti lapsen tarpeeseen saada yhteyttä. Lapsen ollessa itsesäätelyn tilassa, kasvattaja pyrkii luomaan kontaktia. Kasvattajan kanssasäätelyssä korostuu jatkuvasti kiihtyneen tilan, kuten pelon tai vihan, tunteet. Kasvattaja ei kykene kanssasäätelemään lapsen ylivirittymistä, koska hän itse ei pysty alentamaan stimulaation tasoa omassa hermostossaan. Lapselle ei jää tilaa itsenäisesti säädellä omia tunteitaan, vaan hän joutuu peilaamaan myös aikuisen ylivirittymistä. Kasvattajan kyvyttömyys säädellä kiihtyneitä tiloja vaikeuttaa yhteyttä ja estää lasta sisäistämästä omia tunnekokemuksiaan. Ylivireys ohjaa lasta pois levollisesta tilasta.

Kasvattaja sallii lapsen myös tulla kontaktin ilman rajoja eikä osaa asettaa turvallisia sääntöjä. Usein häpeän ja syyllisyyden tunteiden kanssasäätely puuttuu tilanteista. Lapsi saa kasvattajan huomion ylivirittyneen toiminnan kautta, mikä vahvistaa lapsen rajatonta käyttäytymistä. Turvaton ja torjuva kiintymyssuhde estää lapsen tarvetta läheisyyteen ja kontaktiin. Kanssasäätely muuttuu ristiriitaiseksi, kun lapsi havainnoi kasvattajan vastakkaisia katseita ja nonverbaalisia signaaleja eikä saa turvallisia rajoja toiminnalleen. Eroahdistusreaktiot ovat voimakkaita ja vaikeasti säädeltäviä. Lapsesta tulee "vaikea" temperamentiltaan, mikä virheellisesti kuvaa lapsen voimakkaiden tunteiden ilmaisua, hidasta sopeutumista uusiin tilanteisiin ja epäsäännöllistä biologista toimintaa. Vireystila jää jatkuvasti ylivirittyneeseen tilaan.

Aikuisena kiintymyssuhdevaurio voi ilmetä erilaisina haasteina impulssikontrollissa ja negatiivisten tunteiden säätelyssä. Saatamme kokea vaikeuksia hallita vihaa ja stressiä sekä säilyttää positiivinen mielentila stressaavissa tilanteissa. Kokemuksemme voi aktivoida taipumuksen tunteiden ja olotilojen kaaokseen. Meillä voi olla myös taipumusta tukahduttaa eroahdistuksen ja ilon tunteet. Saatamme olla kroonisesti yli- tai alivireydessä, joten stressaavat tilanteet vain lisäävät autonomisen hermoston epävireistä aktivaatiotilaa.

Katsekontaktin ylläpitäminen voi tuntua vaikealta häpeän takia, ja me tunnemme kohtuutonta vihaa, lamaantumista tai uhriutumista torjunnan tai syyllistämisen hetkissä. Parasympaattinen tila voi hallita koko tunne-elämäämme. Meillä voi olla taipumus myös kontrolloida omia tunteita ja muita ihmisiä vähäisillä tunneilmaisuilla. Uhriminä-tilassa pyrimme tiedostamattomasti sopeutumaan toiseen, alistuen aina muiden vaatimuksiin. Sympaattisen hermoston alistavassa minä-tilassa taas samaistumme lapsuuden kaltoinkohtelijaan; meidän voi olla vaikeaa kokea empatiaa tai nähdä toiset erillisinä yksilöinä. Ihmiset voivat tuntua meille objekteilta, ja saatamme projisoida omaa häpeäämme muihin epäasiallisena kommunikaationa tai jopa kiusaamisena.

a) Vaikea löytää luonnollisia vuorovaikutustilanteita.

b) Vaikea olla luonnollisesti vuorovaikutustilanteissa.

c) Vaikea tunnistaa toisen tunteita vuorovaikutustilanteissa.

d) Vaikea kokea terveellistä syyllisyyttä ja häpeää vuorovaikutustilanteissa (yli- ja alireagointi).

e) Vaikea asettaa luonnollisia psyykkisfyysisiä rajoja.

Kehollis-dialektisessa kiintymyssuhdeterapiassa korostetaan lapsuuden kiintymyssuhdevaurioiden eheyttämistä sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla. Tässä terapiamuodossa keskiössä ovat kehollinen kokeminen ja neurofysiologinen ymmärrys. Terapeutti hyödyntää kehollisia menetelmiä turvallisten ilmeiden ja eleiden huomioimisesta, kehollisten reaktioiden säätelyyn.

Turvallisessa kiintymyssuhteessa terapeutti auttaa asiakasta vahvistamaan kehollista tietoisuutta ja ymmärtämään kehon reaktioita stressissä ja ahdistuksessa. Tämä auttaa asiakasta havainnoimaan ja tunnistamaan kehon viestejä sekä säätelemään omia reaktioitaan. Kehollisuuden hyödyntäminen terapiatyössä on tärkeää, koska keho ja mieli ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Keho voi kantaa vanhoja haavoja ja vaurioita, joten  niiden tietoinen kohtaaminen ja käsittely edistävät yksilön eheytymistä.

Kiintymyssuhdeterapian neurofysiologinen näkökulma korostaa, kuinka tunteet ja vuorovaikutus vaikuttavat meidän toimintaan. Terapeutti auttaa asiakasta ymmärtämään tunnesäätelyjärjestelmän roolin ja kuinka se on kehittynyt lapsuuden kiintymyssuhteissa. Toteuttamalla terapiatyössä kanssasäätelevää vuorovaikutusta, terapeutti auttaa asiakasta säätelemään tunnekokemuksiaan ja rakentamaan uusia neurofysiologisia yhteyksiä aivoissa. Näin omien tunteiden ja reaktioiden säätely kehittyy ja vahvistuu prosessin myötä. Kehollis-dialektinen kiintymyssuhdeterapia tarjoaa siis turvallisen tilan, jossa ymmärrystä psyykeen rakenteista, kehollisuutta ja neurofysiologiaa hyödynnetään aktiivisesti. Tässä terapiamuodossa pyritään kokonaisvaltaiseen eheytymiseen, kun asiakas oppii yhdistämään kehon ja mielen vuorovaikutusta tietoisesti ja ottamaan käyttöön omia kehollisia resurssejaan ja kognitiivisia kykyjään.

TERAPIAVAIHE 1 – VALTAKERTOMUKSEN PSYYKKISFYYSINEN YMMÄRTÄMINEN

Ensimmäisessä terapiavaiheessa keskitytään seuraaviin asioihin:

• Lapsuuden kiintymyssuhteiden merkityksen ymmärtäminen omassa tunne- ja stressinsäätelyjärjestelmässä
• Oman psyykkisfyysisen tilan vakauttaminen
• Transferenssin tunnistaminen ja ymmärtäminen
• Omien ihmissuhteiden rajaaminen
• Addiktioiden ymmärtäminen, rajaaminen ja muuttaminen
• Psyykkisfyysisen hyvinvoinnin (uni, lepo, ravinto, seksuaalisuus) vahvistaminen
• Affektien tunnistamisen ja säätelyn harjoitteleminen

TERAPIAVAIHE 2 – OMAN AIDON MINUUDEN RAKENTUMINEN

Toisessa terapiavaiheessa keskitytään seuraaviin asioihin:

• Kehollisen yhteyden vahvistaminen säännöllisillä harjoituksilla
• Eroahdistuksen tunteiden tunnistaminen ja säätely terapiasuhteessa
• Transferenssin avautuminen ja vahvistuminen
• Lapsuuden traumatilanteiden kohtaaminen turvallisesti - valtakertomuksen ymmärtäminen kehollisesti
• Sosiokulttuurisen aseman vahvistaminen – toimijuuden ja luovuuden vahvistaminen
• Oman reaktiivisen käyttäytymisen muuttaminen
• Positiivisten affektien tunnistaminen ja vahvistaminen

TERAPIAVAIHE 3 – VASTAKERTOMUKSEN RESURSSIEN LUOMINEN JA VAHVISTAMINEN

Kolmannessa terapiavaiheessa keskitytään seuraaviin asioihin:

• Omien sosioemotionaalisten taitojen ja turvaverkkojen vahvistaminen
• Tulevaisuuden suunnan löytäminen
• Oman elämän merkityksen löytämisen vahvistaminen
• Transferenssin ymmärtäminen ihmissuhteissa ja asteittainen itsenäistyminen terapiasuhteesta
• Omien psyykkisfyysisten resurssien vahvistaminen: somaattiset, emotionaaliset, tiedolliset/älylliset, taiteelliset, materialistiset, psykologiset, hengelliset, luontoon liittyvät resurssit 

Terapeutin rooli ei rajoitu pelkästään havainnoimiseen, ymmärtämiseen, vetäytymiseen tai neutraaliina objektina olemiseen. Terapeutin tulee pystyä säätelemään asiakkaan tunteita sekä positiivisesti (vahvistaa) että negatiivisesti (vakauttaa). Ilman terapeutin vastatransferenssissa avautuvaa reaktiota ja ymmärrystä asiakkaan psyyken ja kehon tunneilmauksista hoito jää vain viikoittaiseksi vakauttamistavaksi. Tämän avulla affektiiviset reaktiot rauhoittuvat, mutta asiakkaan tunteita ei välttämättä integroida alitajunnasta ilmentyviin ja kehollisesti tiedostamattomiin prosesseihin

Kehollis-dialektisen kiintymyssuhdeterapeutin tavoitteena on johtaa asiakasta hitaasti ja turvallisesti kohti näitä tiedostamattomia ja monimutkaisia tunnekokemuksia. Terapiassa keskitytään emootion, tutneen ja ajattelun yhdistämiseen kanssasäätelevässä turvassa. Tämä ei voi tapahtua pelkästään analysoimalla, vaan terapeutin täytyy peilauksen avulla myös herättää asiakkaan oma somaattinen/toiminnallinen reaktio. Asiakas voi turvallisesti heijastaa lapsuuden tunteitaan terapeuttiin transferenssissa ja terapeutti osaa säädellä erilaisia tunnereaktioita omaa vastatransferenssiaan käyttäen. Terapian aikana asiakas saa syvällisen ymmärryksen neurobiologisella ja psykologisella tasolla siitä, mistä tunteet todella tulevat ja miten ne vaikuttavat meidän psyykkiseen ja fyysiseen tilaan joka hetki.

TERAPEUTIN TEHTÄVÄNÄ:

• Luoda turvallinen ulkoinen ja sisäinen tila asiakkaille, olivatpa he läsnä etänä tai kasvotusten
• Huolehtia omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan säännöllisesti
• Selittää selkeästi ja ymmärrettävästi asiakkaan kiintymyssuhteen vaurioiden laatu
• Ohjata asiakasta tunnistamaan ja säätämään omia tunteitaan
• Laajentaa asiakkaan tietoisuutta kehitystraumoista ja kroonisesta häpeästä
• Opastaa asiakasta puhumaan itselleen ja muille turvallisesti ja luopumaan dissosiatiivisista keinoista (addiktiot, dissosiaatio, depressio ja fantasiat), joilla vältellään vaikeita tunteita
• Aloittaa ja lopettaa istunnot turvallisesti ja täsmällisesti
• Osallistua työnohjausterapiaan oman hyvinvointinsa hoitamiseksi
• Tarjota apua terapia-aikojen ulkopuolella yhteisessä sopimuksessa sovittujen puitteiden sisällä
• Välttää kaikkea terapiasuhteen ulkopuolista, intiimiin tasoon kuuluvaa vuorovaikutusta

Kiintymyssuhdeterapiaa yksilöille – 45 min/59 € – 60 min/79 €

Kiintymyssuhdevalmennusta pareille – 60 min/109 €

Kiintymyssuhdevalmennusta perheille – 60 min/119 €